Animallica

Kehittäjä: Animallica Games Studio

Alusta: Microsoft Windows

Julkaisuvuosi: 2017 (Early Access) & 2022 (Full Release)

Genre: toiminta, seikkailu, indie, simulaatio

Pelimuoto: Yksinpeli / moninpeli

Ostettavissa: Steamista

Läpipelaamiseen käytetty aika: noin 58 tuntia (joista suuri osa haahuilua ympäriinsä)

 

In Animallica you are racing against extinction after a deadly virus ravaged the world. As the lone survivor of the last conservation center on Earth, the fate of every single animal and plant species lies in your hands.

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani pelistä

 

Kun olet aloittamassa uutta Animallica-peliä, on tarjolla kolme eri modivaihtoehtoa. Normal Mode on alkuperäinen perusmodi. Peaceful Modessa ei ole lainkaan vihollisia tai vihollisspawnereita, mutta muuten peli on samanlainen kuin perusmodissa. Ja sitten on vielä Creative Mode, hiekkalaatikko, jossa saatavilla ovat ilmeisesti kaikki pelin resurssit ja jossa saat keskittyä pelkkään basen rakenteluun. Koska kyseessä oli ensimmäinen pelikertani, valitsin Normal Moden.

Peli alkaa hyvin modernista ja kliinisestä (hieman Fallout 4:n Instituuttia muistuttavasta) tukikohdasta, Starting Facilitystä, jossa pelattava pelihahmo herää. Komennot ovat hyvin tyypilliset toiminta- ja seikkailupeleille, niistä ei ole sen kummempaa sanottavaa. Oikeassa yläkulmassa näkyvät pelattavan hahmon Health, Stamina, Hunger ja Thirst. On siis tärkeää muistaa myös syödä ja juoda, muuten hahmo alkaa ottaa damagea. Vasemmassa yläkulmassa on GTA-peleille tyypillinen minikartta, joka ei tosin alussa näytä vielä mitään. Inventoryn avatessa näkee hahmonsa kuvan: pelattava hahmo on punatukkainen Scarlet-niminen nainen. Hahmoa ei pysty vaihtamaan tai sen ulkonäköä muokkaamaan. Inventory on fiksusti jaoteltu eri kategorioittain, jonne tavarat sijoittuvat sen mukaan, mitä kategoriaa ne edustavat: Gear (aseet ja varusteet), Consumables (syötävät, juotavat ja lääkkeet), Materials (rakennus- ja cräftäysmateriaalit), Ingredients (maailmoista kerättävät raaka-aineet, kuten erilaiset kasvit ja jotkut ruoat), Placeables (maailmoihin sijotettavat tavarat ja esineet), Animals (tainnutetut (huom. ei tapetut!) eläimet), Valuables (arvokkaat esineet ja asiat) sekä Miscellaneous (sekalaiset, kuten aseet, joita ei voi käyttää vaan jotka voi ainoastaan myydä). Inventory-näkymän vasemmassa alalaidassa näkyvät pelihahmon rahat ja siniset krediitit, joita saa palkinnoksi tehtävien suorittamisesta ja jotka ovat erikoisvaluuttaa kaupankäynnissä.

 

Inventory-näkymä.

 

Aloitushuoneen pöydältä löytyy viesti, joka on osoitettu Scarletille. Tästä voi päätellä, että hahmo, jolla pelataan, on siis nimeltään Scarlet. Viestistä selviää, että Scarlet on jättänyt Fortress Citiesin, jonne kirjeen kirjoittaja, Jenny, on jäänyt. Kirjeestä käy myös ilmi, että kyseisissä kaupungeissa asuvat ihmiset toivovat voivansa jonakin päivänä lähteä, kunhan kaupungista lähteneet tutkijat ovat saaneet tuhoutuneen maailman kuntoon. Starting Facilitystä löytyy paljon ruokaa, aseita ja muuta hyödyllistä, mikä kannattaa lootata talteen. Esimerkiksi liekinheitin löytyy pelistä vain muutamasta eri paikasta, joista yksi on juuri Starting Facility. Tutkittaessa tätä aloituspaikkaa pelaaja löytää älypöydän, jossa on lyhyt tutoriaali eläimistä. Kuten pelin nimestä voi jo päätellä, maailmoissa on monia eri eläinlajeja. Maata riivaa tappava tauti, joka on tarttunut eläimiin. Nämä saastuneet eläimet voi joko tappaa tai tainnuttaa tarkoitukseen sopivilla tainnutusnuolilla tai -tikoilla. Normaaleilla aseilla ampuminen tappaa eläimet, jolloin ne voi lootata, mutta tainnuttaminen saa eläimet kaatumaan, jolloin ne voi ottaa talteen ja ne ilmestyvät Animals-osioon Inventoryssa. Tainnutetut eläimet voi parantaa ja kesyttää potioneilla, minkä jälkeen ne voi vapauttaa takaisin luontoon tai ottaa lemmikiksi omaan baseen. Kaiken tarkoituksena on pelastaa maapallo ja eläimet sukupuutolta.

Se, mitä kannattaa aina seuraavaksi tehdä, näkyy Journalissa, jossa on tukku erilaisia tehtäviä pelaajalle tehtäväksi. Tehtävät ovat "rakenna workshop", "matkusta paikkaan X" ja "puhdista paikka X" -tyyppisiä. Tehtävistä saa krediittejä, ja tehtäviä antavat Scarletin työkaverit. Journalissa olevista tehtävistä käy ilmi, että tutkijajoukko, johon Scarlet kuuluu, on vuosi siten menettänyt tukikohtansa. Uusi johtaja, Supreme Leader Bale, on tiukasti linjannut, että ulkomaailmassa tavattavat oliot ja ihmiset pitää eliminoida. Tiukan tarkkailun alaisena Scarletin kollegat ovat tukikohdassa jumissa, joten kentällä oleva Scarlet joutuu tekemään likaisen työn. Turvallisuudesta vastaava William Jackson määrää Scarletin jättämään Starting Facilityn, josta ruokavarat ovat loppuneet. Scarlet lentää ilma-aluksella pois Starting Facilitystä, jonne ei aloituspaikkana siis pääse enää myöhemmin pelissä, toisin kuin muihin pelattaviin maailmoihin. Siksi sieltä kannattaa ottaa mukaan kaikki minkä irti saa. Kun pelihahmo lentää tiehensä näyttävässä cutscenessa, ilmaantuu ruudulle ilmoitus, jossa kerrotaan hänen cräshänneen aluksen (miten meni noin niinkuin omasta mielestä?). Peli ohjeistaa pelaajaa seuraamaan polkua ja jatkamaan tutoriaalia maailmassa, johon ollaan laskeuduttu. Pelaajaa neuvotaan etsimään perustarvikkeita ja rakentamaan työkaluja ja aseita selviytyäkseen. Tutoriaalin edetessä törmätään pian ensimmäiseen viholliseen ja pelaajalle kerrotaan, että jotkut maailmoissa tavattavista olennoista ovat erittäin vaarallisia eikä niitä voi pelastaa, joten ne pitää eliminoida. Vaarallisia olentoja ja muita vihollisia ilmaantuu hirviöpesistä, portaaleista ja lippuspawnereista, jotka saa tuhottua vain ja ainoastaan liekinheittimellä.

 

Vihollisspawneri/tartuntapesäke. Vihollisten spawnaaminen loppuu, kun spawneri tuhotaan liekinheittimellä. Oikeassa alakulmassa näkyvä mittari täyttyy, kun spawnerit tuhotaan ja alue puhdistuu.

 

Pelin ideana siis on tutkia laajoja maailmoja, kerätä resursseja oman basen rakentamista varten ja hengissäpysymiseksi, pelastaa pelastettavissa olevia eläimiä ja vapauttaa niitä parannettuina takaisin luontoon, sekä tuhota hirviöitä ja vihollisia, jotka ovat vallanneet saastuneen Maan. Saastuneilta kartoilta löytyy spawnereita ja contamination barreleita, jotka saastuttavat luontoa ja jotka pitää kerätä pois, jotta luonto elpyy. Tarina saastuttamisen takana paljastuu vähitellen uusien maailmojen myötä. Tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuteen, jossa paha tohtori Mors on vapauttanut muista maailmoista pahiksia saastuttaakseen maapallon. Mors on tyypillinen hullu tiedemies, jonka kokeet ovat menneet pieleen ja joka siitä turhautuneena on päättänyt, että nyt kaikkien täytyy kuolla. Maailmoissa viliseekin lukuisia ällöttäviä, rumia ja vaarallisia mutantteja, jotka ovat Morsin kokeilujen tulosta. Löytyy muun muassa jättimäisiä kaljuja kissoja, demonimaisia hevosia ja koiria joiden iho kuoriutuu luiden päältä, zombeja sekä verenhimoisia vankeja, joita Mors käytti kokeisiinsa ja joista tuli aggressiivisia ja arvaamattomia. Vihollisia on vaikka minkä kokoisia ja näköisiä. Kaiken takana ovat mutaatiot, jotka ovat saastuttaneet niin luonnon kuin osan elävistä olennoistakin. Nämä mutaatiot ovat raiskanneet maailmat ja ilmenevät violetteina tartuntapesäkkeinä, jotka levittävät ympärilleen savua ja saavat eliöt mutatoitumaan (katso ylempi kuva).

Päähenkilö Scarlet on itsekin jonkinlainen puolimutantti ja yli-ihminen, mutta kuitenkin ihmishahmoinen. Hänen harteilleen jää pelastaa maapallo ja yrittää löytää parannuskeino tohtori Morsin ruttoon. Tehtävä on langennut Scarletille, koska hän on osoittanut kiitettävää kykyä eläinten parantamisessa kehittelemällä käänteentekevän seerumin. Ja koska hän on ainut kentällä enää olevista tutkijoista.

 

Scarlet ratsastaa auringonlaskuun muutama parannettu ja kesytetty koira kintereillään. Luovuin koiraseuralaisista, koska niistä ei juuri ole hyötyä vihollisten voittamisessa. Lisäksi niiden perässäjuoksemisanimaatio oli ainakin omassa pelissäni tosi buginen (bugisella tarkoitan ilmassa lenteleviä koiria).

 

Pelin tarina itsessään on kiehtova, kuten dystopiat yleensäkin. Yksi mainitsemisen arvoinen asia onkin juuri pelin dystooppinen tunnelma. Steamin arvioissa näin jonkun valittelevan sitä, miten yksinäistä peliä on pelata, ja ymmärrän hyvin tämän näkökulman. Lone survivor Scarlet joutuu yksin kohtaamaan vaarallisia mutatoituneita eläimiä ja muita pahiksia sillä välin, kun työkaverit ovat "jumissa" tukikohdassa (juovat varmaan vaan kahvia). Journaliin ilmestyvät viestit ovat ainoa merkki siitä, että joku todella seuraa Scarletia ja pitää hänestä huolta. "Koko planeetta riippuu nyt meistä ja erityisesti SINUSTA", todetaan viestissä Scarletille, ja luvataan lähettää apujoukkoja... joskus. Journaliin tulee myös huolestunut viesti siitä, että suuri osa maailmoista löytyvistä ruoista on saastunut, joten kannattaa olla tarkkana, mitä suuhunsa pistää (Fallout-viboja).

Mutta siis, siitä yksinäisyyden tunteesta. Osassa maailmoista on pelkkää luontoa ja eläimiä, joissakin taas on ystävällismielisiä NPC:itä. Vahinko vaan, että NPC:itä todella on vähän ja niiden ulkonäköön ei juuri ole panostettu. Ne ovat järkyttävän rumia ja kaikki samasta muotista tehtyjä kaljuja, kaapuihin pukeutuneita miehiä. Traderit ovat hieman paremman näköisiä, mutta kenellekään, ei tradereille eikä satunnaisille NPC:eille, ei pysty puhumaan. Kukaan ei pukahda sanaakaan. Ainoa ääninäyttely pelissä on eläinten ja vihollisten ääntely sekä Scarlet, joka puhelee toisinaan itsekseen (muun muassa hoputtaa pelaajaa liikuttamaan itseään, päivittelee sairaiden eläinten kuntoa tai ähkäisee satuttaessaan itsensä). Kun maailmoja on kolunnut useita tunteja kuulematta kenenkään puhetta, tuntee todella olevansa viimeinen selviytyjä maan päällä. Toisaalta koen sen luovan omanlaistaan dystooppista, kiehtovaa, hieman karmivaakin tunnelmaa, mutta yhdyn kyllä siihen, että yksinäiseltä tuntuu.

 

Esimerkki NPC:stä, joista kaikki ovat samannäköisiä, kaljuja ja kaapuihin pukeutuneita. NPC:t kävelevät ympäriinsä mitään tekemättä tai puhumatta. Kun kokeeksi tapoin yhden, en saanut kenenkään vihaa niskoilleni, ainoastaan vähän loottia.
 

Siinä missä NPC:t ovat rumia ja niihin on panostettu vähän, on karttoihin, luontoon ja erityisesti eläimiin käytetty aikaa. Eläimet ovat hyvinkin realistisen näköisiä, jotkut jopa kauniita, ja niitä katselee mielellään. Pelin vahvuus ovatkin sen pääaineksiksi tarkoitetut eläimet ja monimuotoinen biomi. Karttoihin on käytetty aikaa ja vaivaa, ja kunnon pelien tapaan karttoja löytyy joka makuun. Löytyy talvipaikkaa, aavikkopaikkaa, kaupunkia, maaseutua, merta ja sisämaata, puhumattakaan vaikeimmista loppumaailmoista tummine kontrasteineen. Erilaisia maailmoja on pelissä yhteensä 21, jos lasketaan kaikki tutkittavat maailmat. Niistä kolme on basen rakentamiseen soveltuvia ja hirviöttömiä, loput enemmän tai vähemmän saastuneita ja vaarallisia. Jotkut kartoista alkoivat ajan mittaan tuntua hieman toisteisilta, varsinkin sellaiset, joissa toistuu vuoristomainen maalaismaisema lehmineen ja lampaineen. Mutta kuten sanottua, karttoja riittää, joten taukoja pitämällä mielenkiinto peliin säilyi yllä. Yritin miettiä, mitkä olisivat suosikkimaailmojani, mutta en osaa nimetä mitään tiettyä. Pidin kyllä kovasti niistä maalaismaisista, joten muutaman mainitakseni esimerkiksi Greenhill ja Highrose olivat mieleeni. Tykkäsin, että kartat ovat eri puolilla maailmaa. Joistain, kuten Highrosesta, mainitaan, että tarkkaa sijaintia ei ole tiedossa, mutta esimerkiksi Dahm Bah on Keski-Afrikassa, Kitsune's Den Japanissa, Snowridge Heights luoteisessa Pohjois-Amerikassa ja Akhali Desert Lähi-idässä.

Suuri miinus, joka on pakko nostaa esiin, on selkeän kartan puute. GTA-tyyppinen minikartta yläreunassa ei juuri lämmitä, kun siinä näkyvät ainoastaan ilmansuunnat sekä hevosen ja kuumailmapallon (keino matkata maailmasta toiseen) sijainti. Karttaa kaipailin lähinnä siksi, että suunnistaminen olisi helpompaa, pelin kartat kun ovat niin hirvittävän laajoja. Kun tarkoituksena on löytää kartoilta vihollisspawnerit, viholliset ja contamination barrelit, jouduin (useammin kuin edes kehtaan myöntää) kulkemaan niitä ristiin rastiin hiki otsalla, kun en tuntunut millään löytävän etsimääni. Varsinkin kun yksittäinen contamination barrel saattoi olla sijoitettuna niin kettumaiseen paikkaan, että sitä ei osannut edes ensin ajatella. Otinkin melko pian tavaksi systemaattisen maailmojen koluamisen: pidin tarkasti mielessä, mihin ilmansuuntaan lähdin, ja saatoin haravoida ensin maailman reunat läpi ja lähteä sitten sentti sentiltä koluamaan maastoa. Pelastukseksi tuli sniper, jonka sain ostettua onneksi melko alkuvaiheessa, sillä laajat kartat vaativat usein sen, että tähyilin sniperin tähtäimen läpi huomatakseni kaukana olevat viholliset. Tuntui suurelta voitolta bongata pienellä saarella tepastelevat viholliset ja tököttävä lippuspawneri. Maailmojen laajuuden ja kunnollisen kartan puuttumisen vuoksi pidin välillä pitkiäkin taukoja pelaamisesta. Peli on nyt Full Release, joten toivoa kunnon kartan saamisesta tuskin on, mikä on tosi harmi.

 

Näkyykö spawnereita tai vihollisia? Ei. Pelkkää hiekkaa.
 

Oman basen rakentaminen oli hauskaa ja luovaa puuhaa, mutta kaltaiselleni perfektionistille ajoittain myös tuskastuttavaa. Päädyin tekemään aluksi kökköjä aitauksia resurssienpuutteen vuoksi, mutta parantelin niitä edetessäni pelissä. Käytin myös hirveästi aikaa sen miettimiseen, miten sijoittaisin kaikki rakennukset. Parannetut ja kesytetyt eläimet ripottelin valitsemaani turvalliseen maailmaan baseni ympärille, ja sain tehtyä basestani aika sievän, vaikka itse sanonkin. Basen rakentaminen jäi jonkin verran kesken, kun sain pelin päätökseen, ja Steamin keskusteluista luin, että pelintekijät ovat tarkoittaneet basen rakentamisen jatkuvan vielä varsinaisten maailmojen pelastamisen jälkeenkin. Mielenkiintoni kuitenkin lopahti, kun maailmat oli tutkittu. Joku ehdottaa keskusteluissa sivutehtäviä, mikä olisi mielestäni loistava ajatus, sillä se motivoisi pelaamaan kauemmin ja parantelemaan basea. Kun pääjuoni on pelattu, ei juuri mikään enää pidä pelin parissa. Ei edes se, etten koskaan saanut basestani tehtyä niin upeaa kuin alussa haaveilin...

 

Alchemy Towerista kuvattu baseni. Aika vaatimaton eikä lainkaan sellainen millaisen olisin siitä halunnut tehdä, mutta kun olin kolunnut kaikki maailmat, en enää jaksanut rakentaa ja viilata. Huomaa ympäriinsä vaeltelevat eläimet, lähinnä koirat (pelastin kaikki kohtaamani koirat, koska koirat best!).
 

Pelin loppupuoli vaati vaivannäköä, sillä yhdestä viimeisistä kartoista löytyy tohtori Morsin salainen piilopaikka luolaan kätkettynä. Luolaan pääsee avaimella, jota ei voi löytää vaan joka pitää itse cräftätä raaka-aineista, jotka eivät ole spawnaavia vaan jotka löytyvät tietyistä maailmoista. Onneksi olin keräillyt niin huolellisesti kaiken löytämäni ja ollut niin systemaattinen karttojen tutkimisessa, että sain avaimen nopeasti cräftättyä. Tohtori Morsin tukikohta, ilmeisesti hylätty mielisairaala, on yksi pelin karmivimmista paikoista. Morsin toimistosta pelaaja löytää Morsin itsensä käppäilemästä, mutta... hän ei hyökkää! Pelissä ei ole eeppistä lopputaistelua, vaan Mors vain tepastelee ja tuijottaa pelaajan pelihahmoa. Ensimmäisen kerran Morsin kohdattuani tapoin hänet empimättä, koska oletin hänen alkavan hyökätä, mutta tulin katumapäälle, latasin pelin ja lähestyin häntä uudestaan odottaen jonkinlaista dialogia. Sitä ei tullut, joten tapoin Morsin toistamiseen, ja häneltä sai Mors Weapon -esineen tai vastaavan, joka on muuten hyödytön, mutta josta saa myymällä hyvät rahat. Petyin pelin loppuun, sillä selkeää lopetusta ei ole.

 

Pääpahis tohtori Mors listittynä toimistonsa lattialla. Mitäs et puhua pukahtanut! Olisin saattanut säästää sinut, jos olisit kertonut oikein vakuuttavan nyyhkytarinan siitä, miksi päätit saastuttaa Maan ja sen eläimet.
 

Animallica on selvästi vähän pienen budjetin peli, jossa esimerkiksi ääninäyttelyyn ei ole panostettu. Visuaalinen ilme on kuitenkin ainakin minun silmääni todella miellyttävä, ja dystooppinen yleistunnelma pelissä toimii. Pientä kömpelyyttä on havaittavissa esimerkiksi hahmojen liikkumisessa ja taistelumekaniikoissa, mutta annan sen anteeksi. Pienet puutteet voi sivuuttaa, kun kokonaiskuva on niin hyvä. Oikein nautittava pelikokemus, ja pelaisin tämän mielelläni joskus läpi uudelleen.

 

Plussat:

+ yleistunnelma

+ kauniit ja yksityiskohtaiset maailmat sekä eläimet, joista suuri osa on hellyyttäviä (erityisesti koirat <3)

+ eläinten ja luonnon pelastamisagenda, joka motivoi ja innostaa pelatessa

+ runsaat resurssit, jotka spawnaavat satunnaisesti maailmoihin

+ parikymmentä tutkittavaa maailmaa, eli pelattavaa riittää pitkäksi aikaa

 

Miinukset:

- surkea kartta, minkä vuoksi tiettyjen paikkojen tai asioiden löytäminen maailmoissa vie aikaa ja välillä tuskastuttaa

- rumat NPC:t ja niiden puhumattomuus: ei lainkaan dialogia pelin sisällä

- köykäinen tarina, joka tulee ilmi lähinnä journalin kautta

- ei boss fightia eikä kunnollista, selkeää lopetusta

- sivujuonen ja -tehtävien puute: kun maailmat on pelastettu, ei jaksa enää pelata, kun ei ole muuta tekemistä kuin oman basen rakentelu