Still Life 2

Kehittäjä ja julkaisija: Microids

Alustat: Microsoft Windows, Mac OS X

Julkaisuvuosi: 2009

Genre: seikkailu

Pelimuoto: Yksinpeli / moninpeli

Ostettavissa: Steamista

Läpipelaamiseen käytetty aika: noin 8 tuntia

 

Who is hiding behind Mr. X? Still Life 2 reveals the long-awaited ending of Still Life and spells a new investigation for Agent Victoria McPherson. In Fall 2008, Victoria is sent to Maine where Ellen Dunnigan's body has just been found. The modus operandi and the video sent to the police and press leave them in no doubt as to the killer's identity: the East Coast Torturer has struck again! No clues are picked up during the autopsy, as the serial killer painstakingly washed the body. Once again, the killer has not committed any errors. From her motel room, Victoria comes across a report by Paloma Hernandez, the journalist covering all the crimes bearing the East Coast Torturer's signature. Hernandez has been highly critical of the FBI's and Victoria's lack of progress. That does not stop Hernandez from phoning and asking Victoria to meet her later that evening. Hernandez claims to have some so-called clues on the killer in her possession. Victoria flatly refuses. Just moments later, Paloma is kidnapped by the Torturer…

Still Life 2 remains true to the spirit of its first installment, but now allows you to play and manage two characters bound by the same fate. This time, the aim is to control two heroines, see the game from two complementary viewpoints and experience two different gameplays. Depending on whether you are playing Paloma Hernandez, the victim being hunted by the killer or Victoria McPherson, the FBI agent tracking him down, you can alternate between survival and investigation.

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani pelistä

 

Still Life 2:ssa päästään pelaamaan jälleen Victorialla, joka on niin sanotusti back in business (ylläri?). Peli alkaa lyhyellä cutscene-kertauksella ykkösosan lopusta, ja Victoria saa puhelun hotellihuoneeseensa Los Angelesiin. FBI:sta lähtenyt Victoria on yhä tutkijan hommissa selvittelemässä murhia. The East Coast Killer -sarjamurhaajan jäljillä on Victorian lisäksi työhönsä intohimoisesti suhtautuva TV-reportteri Paloma Hernandez. Hernandez pyytää Victoriaa yhteistyöhön, mutta suorasanainen Victoria kieltäytyy. Pian häntä kaduttaa tökeryytensä, sillä murhaaja nappaa Paloman ja vie tämän syrjäiseen taloon metsän keskellä Mainessa. Alkaa kieroutunut Saw-elokuvien hengen mukainen leikki, jossa Paloma yrittää löytää tietä ulos talon eri huoneista murhaajan järjestellessä hänelle erilaisia pieniä ansoja, yllätyksiä ja vaaratilanteita, joista hänen pitää selviytyä. Victoria onnistuu saamaan Paloman olinpaikan selville ja saapuu talolle tutkiakseen sitä. Paikalle tulee muitakin poliiseja, muun muassa Victorian entinen työpari James Hawker, joka on hyllytetty työstään FBI:ssa. Ja hänestä paljastuukin synkkiä salaisuuksia.

Suurin yllätys oli, että tämä pelisarjan toinen osa on ulkoiselta olemukseltaan erilainen kuin ensimmäinen. Grafiikkoihin ja ympäristöihin on panostettu enemmän, ja hahmoja kuvataan välillä todella läheltä sen sijaan, että he kävelisivät koko ajan pieninä ukkeleina maalattujen taustojen päällä. Mutta hahmojen jäykkyys ei ole kadonnut mihinkään, vaikka toisin luulisi. Toisinaan läheltä kuvatut hahmot seisovat häiritsevän paikoillaan ainoastaan suun liikkuessa. Huvituin esimerkiksi kohdasta, jossa Paloma soittaa Victorialle ja huutaa apua puhelimeen, mutta seisoo paikoillaan täysin kivikasvoisena. Victorian animaatiot puolestaan jäävät päälle, vaikkei hän puhuisi: samalla kun pelaaja vasta valitsee dialogivalikosta, minkä vaihtoehdon ottaa, Victoria heiluttaa käsiään ja kroppaansa kuin puhuisi, vaikka onkin hiljaa. Eli hahmoihin on yritetty panostaa ykkösosaa enemmän, mutta toteutus on silti jäänyt puolitiehen.

Tämän osan erikoisuus ja suola on, että Victorian lisäksi pelaaja pääsee ohjaamaan myös Palomaa. Aluksi en niin välittänyt siitä, mutta toihan se vaihtelua. Eniten pidin kylläkin Victorialla pelaamisesta, sillä hänellä pääsee jälleen tekemään siistejä FBI-juttuja. Tässä osassa tutkimustyötä tehdäkseen ei tarvitse aina palata toimistolle, vaan Victoria saa lainaan upean ja erikoisvarustellun CSIA-salkun, josta löytyy kaikki mahdollinen sormenjälkipuuterista 3D-skanneriin, ja vieläpä tekemään itse löytämiensä näytteiden, jälkien ja hajujen perusteella kemiallisia analyyseja ja tietokantahakuja. Tykkäsin viime osassa poliisin leikkimisestä, mutta tässä se oli viety seuraavalle tasolle, mistä tosi iso plussa. Oikea tunnelman nostattaja tuo päheä CSIA-laukku vempeleineen!
 

 

Tästä pelistä tuli siis vahvat Saw-vibat. Yksi asia, josta voi olla montaa mieltä, on juurikin se, miten tässä osassa keskitytään murhaajan kiinnisaamiseen ja uhrin pelastamiseen, ei pelkkään menneiden kaiveluun ja johtolankojen seuraamiseen. Toisaalta jäin kaipaamaan ykkösosan kaltaisia "nyt leivotaan isälle keksejä" -tyyppisiä hauskoja ja arkisia tehtäviä, sillä pidemmän päälle jatkuvat näytteiden analysoinnit ja ympäristön tutkimiset sekä se, että välillä yritetään paeta Palomalla, välillä saada murhaajaa kiinni Victorialla, alkoivat tuntua toisteisilta. Mutta toisaalta jännitystä oli tässä osassa aiempaa enemmän. Se oli välillä suorastaan käsin kosketeltavaa. Vertahyytävät musiikit aiina silloin, kun ajastin lähti käyntiin ja jotakin piti tehdä tietyssä ajassa, vaikkapa ottaa lääkekaapista vastalääke käärmeenpuremaan, varmistivat jännittävän tunnelman. Pidin talosta keskellä ei mitään, jossa suurin osa juonesta tapahtuu, ja Mainesta tapahtumapaikkana plussaa, sillä Kingin romaaneista olen oppinut, että Mainessa jos missä liikkuu pahoja voimia.

Palatakseni vielä grafiikoihin pakko todeta, että yrittämistä tässä pelissä kyllä riittää, mutta ympäristöt eivät aina pelaa yhteen hahmojen kanssa kuten niiden kuuluisi, mikä on vähän sääli. Sain muun muassa todistaa, kun Victoria, jonka on tarkoitus laskeutua portaita alas, kiipeääkin niitä ylös ilmassa leijuen kuin riivattu. Ja hahmon käteen jumiin jäänyt lääkeruisku, joka jumiutui vain siksi, etten osannut oikeaan aikaan klikata näkymää kauemmas lääkekaapista, ärsytti. Tätä peliä todellakin kannattaa tallentaa usein. Siinä voi kuolla, mutta se ei ole se suurin syy, miksi tallentamista suosittelen, vaan se, että välillä tulee bugeja tai kohtia, joista ei pääse eteenpäin. Silloin voi tulla itku silmään, jos edellisestä tallennuksesta on kulunut kaksi tuntia.

 

 

 

Suurimmat pettymykset olivat ääninäyttely ja tavaraluettelo. Edellisessä osassa ihailin ääninäyttelyä, tässä kauhistelin. Victorian ääninäyttelijä, sama kuin edellisessä, osasi hommansa, mutta oikeastaan kaikki muut olivat laimeita eivätkä osanneet eläytyä. Paloman ääninäyttelijä ainakin oli koko ajan ihan karsea. Ja Clairen ääninäyttelijää on tässä osassa lainattu myös paikalliselle sheriffille, minkä huomaaminen häiritsi minua koko ajan. Tavaraluettelo taas on oikeasti aika syvältä. Siihen mahtuu vain rajallinen määrä tavaraa kerrallaan. Jos jotakin isoa haluaa raahata mukana, kuten kaiutinta tai patjaa, pitää muut tavarat heivata pois. Ja voi kun ne voisikin oikeasti vain heivata ja heittää maahan, kuten joissakin peleissä, mutta ei. Ne pitää asettaa johonkin niille tarkoitettuun säilytyspaikkaan, esim. kaappiin, joita löytyy vain satunnaisesti sieltä täältä. Realistista tai ei, mutta minua ärsytti, että välillä piti ravata edestakaisin vain, koska tarvitsi sillä hetkellä haarukan, jonka oli jättänyt viisi minuuttia sitten erään huoneen kaappiin luullen, ettei sitä tulisi tarvitsemaan.

Kun sain pelin loppuun ja olen nyt sulatellut sitä hetken, totean, että pidin ykkösosasta vähän enemmän. Siinäkin on omat puutteensa, mutta se vie tästä voiton.
 

 

Plussat:

+ CSIA-salkku ja se, että pääsee leikkimään kenttätyötä tekevää tutkijaa

+ jännittävä tarina

+ hyvät musiikit

+ elävämmät ja kolmiulotteisemmat taustat kuin ykkösosassa

 

Miinukset:

- hahmojen kömpelöt animaatiot ja toisaalta ajoittainen jäykkyys

- oudot bugit ja jumiutumiset ja niistä johtuen se, että peliä kannattaa tallentaa oikeasti parin minuutin välein

- huono ääninäyttely (paitsi Victorian kohdalla)

- realistiseksi tarkoitettu mutta ärsyttäväksi osoittautuva tavaraluettelo ja rajallinen kantokapasiteetti