The Vanishing of Ethan Carter

Kehittäjä ja julkaisija: The Astronauts

Alustat: Microsoft Windows, Playstation 4, Xbox One, Nintendo Switch

Julkaisuvuosi: 2014

Genre: seikkailu, mysteeri, lievä kauhu

Pelimuoto: Yksinpeli / moninpeli

Ostettavissa: Epic Gamesista ja Steamista

Läpipelaamiseen käytetty aika: noin 3-4 tuntia

 

The Vanishing of Ethan Carter is a first-person mystery focused on exploration and discovery. As an occult-minded detective Paul Prospero, piece together the truth behind Ethan’s disappearance — and the fate of his family.

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani pelistä

 

Peli alkaa hyvin salaperäisesti. Päähenkilö, Paul Prospero, joka esittäytyy etsiväksi, on saanut Ethan Carter -nimiseltä pojalta fanipostia. Ethan pyytää häntä tulemaan kotikaupunkiinsa Red Creek Valleyhyn. Pelaajan tehtävänä on löytää Ethan, joka on kadonnut. Peli alkaa metsästä, ja Paulin alun cutscenessa kuultuja puheita lukuun ottamatta juuri muita ohjeita ei anneta, vaan pelaajan täytyy itsenäisesti lähteä tutkimaan aluetta. Pelihahmona toimii Paul, jota ohjataan ensimmäisen persoonan kameran välityksellä.

Ensivaikutelma pelistä oli grafiikoiden ja tarinan puolesta hyvä, mutta suuri miinus tulee siitä, että peli ei anna ohjeita. Alussa tosin varoitetaan, ettei peli "pidä pelaajaa kädestä", mikä tarkoittaa sitä, että asioita pitääkin itse tajuta ja selvittää. Itse pidän kuitenkin eniten peleistä, joissa on sopivassa suhteessa ohjeita ja omaa havainnoimista. Tässä pelissä kaikki on jätetty pelaajan varaan. Me olimme liian tyhmiä, sillä pelasimme varmaan vartin ennen kuin lopulta luovutimme ja katsoimme netistä vinkkejä. Lopputuloksena aloitimme pelin kokonaan alusta, sillä olimme missanneet alusta niin monta asiaa.

Jutun juju on siinä, että maailmaa tutkiessaan löytää vihjeitä. Vihjeet ovat esineitä ja paikkoja, joiden yläpuolella leijuu valkoinen teksti kertomassa, mitä ne ovat. Pelaajan pitää hyödyntää Paulin yliluonnollisia kykyjä tajutakseen, mitä esineillä pitää tehdä ja mihin ne liittyvät. Jokaiselta "alueelta" löytyy uusi ruumis, yksi Carterin perheen jäsen, ja Paulin pitää löytää ympäristöstä tietty määrä vihjeitä rekonstruoidakseen, miten kyseinen henkilö on kuollut. Kun vihjeitä on löytynyt tarpeeksi, ilmestyy ruumiin ympärille 5-7 paikkaa, joissa näkyy haaleina haamumaisina hahmoita tapaukseen liittyviä henkilöitä tekemässä erinäisiä asioita. Nämä paikat ja tapahtumat pitää laittaa oikeaan numerojärjestykseen, minkä jälkeen murhan tapahtumat näyttäytyvät pelaajalle ja hän ratkaisee murhan arvoituksen kuin Sherlock Holmes ikään.

Minulle tulikin aika vahvat Sherlock-vibat tästä tapahtumien rekonstruoimisesta. Emme aluksi tajunneet, että murhat pitää selvittää, vaan ohitimme ensimmäisen ruumiin. Kuten sanottua, vasta vinkkien etsiminen netistä kertoi, mitä pelissä on tarkoitus tehdä. Lopulta kaikki olikin melko yksinkertaista.

Pelissä on kaikkiaan yhdeksän lukua ja "aluetta" plus loppukohtaus. Jokaiselta alueelta löytyy ruumis ja muutama vihje sekä pieniä katkelmia hahmojen puheesta, mikä rakentaa pelin tarinaa pala palalta. Dialogia olisi voinut olla enemmänkin. Paulin ääninäyttelijällä on todella tumma ja ihana ääni ja sitä kuuntelin mielelläni, mutta toivoin muidenkin hahmojen puhuvan enemmän. Suosikkini pelin alueista oli toisen ja kolmannen alueen välissä oleva silta, jolta avautuu tajuttoman realistinen näkymä veden yli. Toinen suosikkini oli lopun pato ja jokialue, joka oli niin ikään tosi realistinen ja upea. Pysähdyimme useaan otteeseen vain ihastelemaan pelin grafiikoita ja maisemia ja juttelimme siitä, miten aidolta kaikki näyttää.

 

 

 

Tunnelma pelissä on upeasti rakennettu. Ihmisiä ei ole missään eikä ketään näy. Ainoat ihmiset ovat rekonstruoinneissa, joita Paul luo mielessään. Ympäri pelimaailmaa on kuitenkin paikkoja, joista näkee, että ihmisiä on ollut lähettyvillä hetkeä aiemmin, muun muassa palaneet tulitikut. Koko peli muodostuu lopulta epätoivoiseksi mutta rauhalliseksi jahdiksi, jossa yritetään tavoittaa ihmisiä, joita ei koskaan löydä. Unenomainen, salaperäinen, jopa dystooppinen tunnelma autiossa maailmassa vetosi minuun.

Tarina itsessään on surullinen ja aika kamalakin. Ja myös yllättävä. Tarina sleeper-nimisestä olennosta, joka on kironnut Carterin perheen jäsenet Ethania vastaan, on vain Ethanin mielikuvitusta. Lopussa nimittäin paljastuu, että Ethan, joka on kova kertomaan tarinoita, on sepittänyt tämänkin kertomuksen eikä etsivä-Paulia edes oikeasti ole olemassa. Tämän tosin päättelimme jo siitä, ettei kameraa pyörittämällä näe oman pelihahmonsa jalkoja vaan pelkkää tyhjää. Vitsailimme jo alussa, että kyseessä on varmasti jonkinlainen henki — ja niinhän se oli.
 

 

Ethanin perhe on kyllä kauhea. Miltei kaikki perheenjäsenet pilkkaavat häntä siitä, että hän on mielikuvituksellinen poika, jolla on tarinankertojan lahja. He pitävät tarinointia turhanpäiväisenä ja Ethania tyhmänä. Minua ärsytti suunnattomasti. Tulkitsinkin, että tarina, jonka peli kertoo ja jossa Ethanin perheenjäsenet kuolevat yksi toisensa jälkeen toistensa murhaamina, kumpuaa syvältä Ethanin kiukusta, surusta ja vihasta perhettään kohtaan. Toisaalta olin pettynyt, ettei kauhistuttava sleeper-pahis ollut todellinen ja Paulkin osoittautui sepitteeksi. Olisin muutenkin toivonut hieman enemmän kauhuelementtejä peliin. Kauhu osoittautui lähinnä psykologiseksi ja perustui lopulta siihen, että kaikki on pelkkää tarinaa.

Kaiken kaikkiaan The Vanishing of Ethan Carter oli kaunis ja taitava pieni peliseikkailu, josta nautin. Erityisesti sen loppu jäi mieleen vielä pelaamisen jälkeenkin, sillä se oli niin karu. Olisin toivonut onnellisempaa loppua, mutta toisaalta surullinen loppu sopi pelin tunnelmaan.

 

Plussat:

+ upeat, kauniit ja todella aidot grafiikat ja ympäristöt, joihin on selvästi panostettu

+ mielenkiintoinen tarina, joka pitää otteessaan ja yllättää loppuratkaisullaan

+ ääninäyttely (ja erityisesti Paulin ääninäyttelijä!)

 

Miinukset:

- tutoriaalien ja ohjeiden puute: pelin juju pitää tajuta itse (tai sitten käyttää nettiä apuna)

- pituus: peli on todella lyhyt

- liian vähän dialogia omaan makuuni