Untitled Goose Game

Kehittäjä: House House

Julkaisija: Panic

Alusta: Playstation 4, Playstation 5 (PS Plus -tilaus vaaditaan), PC + Mac, Nintendo Switch, Xbox One

Kieli: englanti, ei saatavilla suomeksi

Julkaisuvuosi: 2020

Genre: toiminta, perhe, pulmapeli, indie

Pelimuoto: Yksinpeli / kaksinpeli

Ostettavissa: Muun muassa Playstation Storesta ja Steamista.
Lisäksi kirjoitushetkellä ilmaisena pelattavissa Playstation Plus Premium -tilauksella.

Läpipelaamiseen käytetty aika: 3 tuntia

Untitled Goose Game on slapstick-hiiviskely-hiekkalaatikkopeli, jossa olet pahaa-aavistamattomassa pikkukaupungissa valloillaan oleva hanhi. Kuljet ympäri kaupunkia ihmisten takapihoilta pääkadun kauppoihin ja viheralueille tehden kepposia, varastaen hattuja, kaakattaen ja ylipäänsä pilaten kaikkien päivän.

Mukana pelissä:

• Kamala hanhi (se olet sinä)
• Kaupungin asukkaat, jotka yrittävät elää elämäänsä (vihaat heitä)
• Erityinen kaakatuspainike (!!!)

JA MYÖS
Voi ei! Kaksi kamalaa hanhea!

Voit nyt nauttia Untitled Goose Game -pelistä myös yhdessä jonkun ystäväsi kanssa uudessa kahden pelaajan yhteistyötilassa. Voitte pelata koko pelin läpi kahtena kamalana hanhena, kaakattaen tuplasti enemmän, suunnitellen kepposia yhdessä ja yleisesti ottaen pilaten kaikkien päivän tuplasti tehokkaammin.

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani pelistä

Pelasin Untitled Goose Game -pelin yhdessä puolisoni kanssa pleikkarilla, joten minulla on kokemusta vain sen kaksinpeli- ja konsoliversiosta. Jos kaipaat arviota yksinpelistä tai tietokoneversiosta, kannattaa käydä tsekkaamassa jonkun muun kirjoittama arvio. Ajatukseni pohjautuvat siihen, että sinulla on joku, jonka kanssa pähkäillä pelin pulmia, nauraa, kinastella ja pitää hulvattoman hauskaa. Alkuun myös sellainen tieto, että koska pelasin peliä PS Plus -tilauksen kautta eli striimaamalla, en pystynyt ottamaan itse näyttökuvia, joten hyödynnän Official Co-Op Release Date Trailerista otettuja kuvankaappauksia kuvituskuvina.

Peli alkaa vehreältä metsäaukealta, joka näyttää näennäisen tyhjältä. Sitten alareunaan ilmestyy kehotus: "press NELIÖ to honk". Kun painat neliötä, puskasta ilmaantuu kaakattava hanhi (kaksinpelin tapauksessa kaksi hankea). Ja peli voi alkaa. Peli opettaa heti yksinkertaiset ohjauskomennot samanlaisilla ruutuun ilmaantuvilla ohjeteksteillä. Konsolilla pelattaessa hanhea ohjataan vasemmalla tatilla. L2-näppäimestä hanhi kumartuu, R2-näppäimestä se levittää siipensä. Pitämällä X-näppäintä pohjassa hanhi juoksee. Ympyränäppäimestä pystyy poimimaan esineitä, tosin vain sellaisia, joiden ympärillä näkyy valkoisia viivoja merkkinä siitä, että ne ovat poimittavissa tai niiden kanssa voi olla vuorovaikutuksessa muilla tavoin. Ensimmäisenä vastaan tulee vanha ruskea saapas, jonka voi poimia, sekä rikkoutunut polkupyörä, jonka kelloa voi soittaa. Polkua seuraten löytää portin, jonka avaamiseen pitää käyttää juuri opittuja taitoja, sillä sen salpa pitää irrottaa. Siitä pääsee ensimmäiselle varsinaiselle pelialueelle.

Ensimmäisellä kunnon pelialueella on hyvin sympaattinen puutarhuri (Groundskeeper), jota kiusaamalla saa harjoitella pelin perustoimintoja. Häneltä pitää muun muassa varastaa avaimet ja houkutella hänet pukemaan ylleen aurinkohattu. Säälin puutarhuria, sillä hän tekee vain työtään, ja hanhet perseilevät hänen puutarhassaan :(
 

Alueita on pelissä aloitusalueen lisäksi viisi. Ne ovat järjestyksessä Garden, High Street, Back Gardens, Pub ja Model Village. Jokainen alue on edellistä vaikeampi, ja siinä missä ensimmäisessä paikassa, Gardenissa, on hyvin helppoja tehtäviä, jotka eivät vaadi hirveästi ajattelua, on toiseksi viimeisessä paikassa, Pubissa, jo todella hyödynnettävä aivonystyröitään (ja kaverin apua).

Mitä pelissä sitten tehdään? Kuten esittelytekstissä sanotaan: olet kamala hanhi. Pikkukaupunki on täynnä päivittäisiä askareitaan toimittavia ihmisiä, ja sinun tehtäväsi on kiusata heitä kaikin mahdollisin tavoin. Uudelle alueelle tultaessa ilmestyy tehtävälista, josta näkyy, mitä alueella pitää tehdä. Kun alueen tehtävät on suoritettu, aukenee tie seuraavalle alueelle, ja niin edelleen. Tehtävät ovat hyvin vaihtelevia. Muutamana esimerkkinä seuraavat: "make the groundskeeper wear his sun hat", "trap the boy in the phone booth", "make the man spit out his tea" ja "be awarded a flower". Helpoimmillaan tehtävän suorittaminen vaatii vain sitä, että kaakatat tietyssä kohdassa, jolloin ihmiset pelästyvät ja tekevät asian X. Vaikeimmillaan tehtävän suorittaminen vaatii tarkkaa suunnittelemista: miten saan noudettua tuon esineen ilman että perääni lähdetään, miten saan harhautettua tuota ihmistä ja miten hitossa edes teen tämän jutun. Niitäkin hetkiä nimittäin tuli.

Pelissä on hyvin vähän hahmoja. Pelattavan/pelattavien hanhien lisäksi ovat kaupungin ihmiset eli NPC:t. Yhtä lasta lukuun ottamatta ne ovat kaikki aikuisia. Niitä yhdistää se, etteivät ne pidä hanhista yhtään. Toiset NPC:t alkavat heti jahdata kun niiden lähelle menee, toiset eivät reagoi mitenkään, paitsi silloin kun viet jonkin esineen. Eniten päänvaivaa aiheuttavat omista esineistään tietoiset ihmiset, jotka huomaavat heti, kun kähvellät jotain, ja tulevat hakemaan sen takaisin. Ärsyttävimmät NPC:t ajavat sinut tiehensä niin, ettet pysty tatin vispaamisesta huolimatta palaamaan takaisin ennen kuin NPC jättää sinut taas rauhaan.

Kauppiasnainen High Street -alueella pitää pystyssä jonkinlaista pihakirppistä tai myyntipöytää kauppojen edustalla. Häneltä pitää varastaa erinäisiä esineitä.

En yleensä välitä indiepeleistä, sillä olen realistisempien pelien ystävä. Kaikkein eniten pidän indietä ja realistisuutta yhdistelevistä peleistä, jotka eivät edusta täysin kumpaakaan ääripäätä, vaan ovat sekoitus molempia. Tällaisen lyhyen, hauskan, yhdessä pelattavan häröilypelin tapauksessa indie ei kuitenkaan haitannut. NPC:t ovat ehkä vähän pelottavia kasvottomine naamoineen, mutta jokin piirrosmaisessa tyylissä tuo mieleen ne lasten piirroselokuvat ja -sarjat, joissa eläinhahmot naurattavat katsojia tempauksillaan. Mitä tulee pelin äänimaailmaan, ainoat äänet ovat satunnainen musiikki, äänitehosteet esimerkiksi silloin, kun sinua jahdataan, ja tietenkin honkkaukset (HONK!). Muuta ei edes tarvita. Esimerkiksi NPC:eiden ääninäyttelyä en jäänyt kaipaamaan. Puhekuplat hahmojen päiden yllä, joissa näkyy niiden kulloinenkin kiinnostuksen kohde, esimerkiksi juuri varastettu sateenvarjo, riittävät hyvin.

Pelin viimeinen tehtävä liittyy viimeiseen alueeseen, Model Villageen. Siinä kehotetaan seuraavaa: "steal the beautiful miniature gold bell... and take it all the way back home". Model Villagessa on korkea kellotorni, joka pitää rikkoa ja jonka sortuneesta tornista varastaa kello. Kello pitää kuljettaa "kotiin" eli pelin aloituspaikkaan metsäaukealle. Vahinko vain, että sinne päästäkseen on kuljettava jokaisen aiemman alueen läpi, ja nuo alueet ovat täynnä erittäin kiukkuisia ihmisiä, jotka lähtevät heti jahtaamaan sinut nähdessään ja yrittävät pihistää kellon (ei mikään ihme kaiken sen kiusanteon ja perseilyn jälkeen). Nopeus ja väistely ovat valttia. Peli päättyy siihen, kun kellon pudottaa kuoppaan, joka on niitä täynnä (mikä vihjaisi siihen suuntaan, ettei tämä ollut ensimmäinen kerta). Sitten ruudulle lävähtävät lopputekstit. Lopputekstien jälkeen on vielä mahdollista vierailla alueilla tekemässä lisätehtäviä, jotka ovat piilotettuja siihen asti kunnes peli "päättyy", jolloin ne tulevat näkyville ja ne voi halutessaan vielä suorittaa.

Kaksin aina kaunihimpi. Kaksinpelissä on se hyvä puoli, että toinen voi harhauttaa NPC:itä sillä välin kun teet itse jotain tärkeää, kuten varastat tuopin pubin pöydältä. Joihinkin esineisiin voi myös tarttua molemmista päistä ja raahata niitä yhdessä.

Untitled Goose Game on kovin lyhyt peli, sillä sen pelaa läpi jo kolmessa tunnissa, mutta se on kyllä erittäin viihdyttävä peli kaverin kanssa pelattavaksi. Se toimi konsolilla pelattaessa hyvin ja pidin siitä, että kaksinpelissä ruutua ei jaettu kahteen, vaan oli yksi iso ruutu, jossa kumpikin liikkui omalla hanhellaan.

Plussat:

+ hauska pelata yhdessä kaverin kanssa

+ mielikuvituksellisia tehtäviä

+ piirroselokuvamainen tyyli on silmää miellyttävää ja jotenkin nostalginen

- HONK!

Miinukset:

- pelin lyhyys: saa pelattua läpi kolmessa tunnissa

- vihjeiden puute: hankalissa kohdissa oli pakko katsoa apua netistä, sillä peli itsessään ei tarjoa vihjeitä tai neuvoja siihen, miten päästä mistäkin tehtävästä eteenpäin

- yhdellä alueella hanhi saa ylleen rusetin, mutta rusetti jää pensasaitaan kiinni toiselle alueelle siirryttäessä: tämä aiheutti pettymyksen huutoja minussa ja pelaajakaverissani, sillä halusimme pitää rusetit hanhillamme

- saattaa aiheuttaa turhautumista ja pelikaverille tiuskimista (voi laskea toki myös plussaksi, sillä se on tämän pelin suola xD)